Tässä blogissa julkaistaan kaikkien purjehtijoiden kisatarinoita tai raportteja. Tekstejä voi lähettää seppo.parhi(at)gmail.com osoitteeseen tai johonkin STO:n whatsapp-ryhmään.
Zoom-luokan Kisaraportti 13.9.2020 Espoon SM (Stella ja Inka)
Ensimmäisenä kisapäivänä emme olleet valmistautuneet kunnolla niin kovaan tuuleen ja trimmimme eivät olleet parhaat mahdolliset. Saimme myös viimehetken ilmoituksen pakollisista pilleistä, ja niitä pitikin lähteä hakemaan kiireellä kaupasta. Lähdimme kuitenkin kaikki vesille, kovasta tuulesta välittämättä ja karautimme molemmat samaan kiveen runnoen kölin.
Kisapaikalla emme ehtineet ajaa vauhtia tai tarkistaa linjan suoruutta, vaan kaikki energiamme meni hengissä pysymiseen.
Starttilinja oli poikkeuksellisen pitkä, ja pääsimme kovasta tuulesta ja aallokosta lukuunottamatta saamaan hyvät startit, ja olimmekin molemmat vain 10 sekuntia myöhässä…
Kryssi meni hyvin, vaikka vene haukkasi itseensä vettä jokaisella aallolla noin 10 litraa. Lopulta pääsimme ylämerkille kovien haasteiden jälkeen, ja toinen meistä runnoi ylämerkin ylitse, eikä pyörinyt vaikka jury katsoi häntä syvälle sieluun.
Lenssillä kaaduimme yhteensä 14 kertaa, ja Stellan ranne venähti pahasti kun hän kaatui. Hän jatkoi vielä kierroksen ilman toista kättä, kunnes ei voinut enää jatkaa ja jury kiidätti hänet pois vesiltä. Ensimmäisessä startissa emme kummatkaan sijoittuneet, ja lähdimme molemmat rantaan.
Seuraavana päivänä vain Inka pääsi lähtemään vesille, koska Stellalla oli liikuntakielto ja ranteessa tuki. Emme kuitenkaan päässeet edes puoliväliin matkalla kisapaikalle, kun Inka kaatui kahdesti ja lähdimme suosiolla rantaan.
Emme saaneet yhtäkään starttia suoritettua, mutta kisoista jäi käteen kisakokemusta, pelkkiä kirjainyhdistelmiä ja kipeä ranne. Suurin saavutuksemme on ensimmäisestä startista tullut DNF-merkintä, josta olemme erittäin ylpeitä, koska ainakin olimme startin tapahtuessa rata-alueella:).
Meillä meni siis todella hyvin ja muistelemme molemmat lämmöllä E-jollien rantaanvaelluksen näkemistä ja sitä, kun iso purjevene purjehti keskelle kryssialuettamme ja melkein hiihteli Inkan ylitse.
Opimme selviytymistä todella kovalla tuulella, sen, että vene pitää trimmata kunnolla ja myös, miten mukavia muut purjehtijat ovat vaikka he vesillä karjuisivatkin meille pää punaisena protestia, kun olemme rysäyttäneet heidän veneidensä kylkeen ihmisenmentävän reiän.
[20.30, 13.9.2020] Valjus Sampo: 😍
[20.30, 13.9.2020] Valjus Ronja: Valmentajan kommentti: hienoa taistelua omilla rajoilla, mutta tälläkertaa keli oli todella haastava, mutta näin ensi kautta kohti kokemusta rikkaampana!
Tässäpä tarina STO:n Zoom-tiimin kisareissusta Airistolle 2020
Suunnittelimme matkaa pitkään ja se ylitti odotukset meillä kaikilla. Kisapaikalle matkamme kesti yli 11 tuntia, eli 4 tuntia pidempää kuin sen olisi pitänyt kestää. Emme tämän takia kerenneet purkaa veneitämme Turkuun tullessamme vaan ne oltiin jo purettu kun saavuimme. Tässä vaiheessa luulimme että tämä olisi isoin floppi, mutta erehdyimme. Ensimmäisenä kisapäivänä ei tullut ja odotimme merellä lähes 5 tuntia, että veneet edes liikkuisivat tuulen mukana. Lämpötilakin oli hetkittäin lähemmäs 30 astetta. Saimme lopulta kuitenkin 2 starttia tehtyä ja menimme ostamaan iltapalaa ja palasimme hotellille lepäämään. Me olimme auringon paahtamia ja päitämme särki nestehukan takia. Muistelemme kuitenkin päivää ja sen tuomia muistoja lämmöllä. Seuraavana päivänä tuulta oli vaikka muille jakaa, ja jouduimme hengata välillä todellakin kauan yhtäjaksoisesti. Toisena kisapäivänä saimme 3 starttia, ja palatessamme rantaan oltiin pisteet laskettu. Kukaan meistä ei yltänyt palkintosijoille, mutta pärjäisimme hyvin ja saimme runsaasti kisakokemusta sekä hyviä muistoja. Lähtövoittokahinoitakin pääsimme maistelemaan. Tarkemmat tulokset ovat näkyvissä manage2sailissa. Opimme myös uusia asioita matkamme aikana mieleen jäävin oli: Älä ui sinilevässä, koska se värjää vaatteet ja kutittaa pirusti. Opimme myös pitämään paikkaa linjalla, jolla oli huomattavasti enemmän veneitä, mihin olimme aijemmin treeneissä ja paikalliskisoissa tottuneet. Opimme myös huutamaan protestit, niin että toisen purjehtijan tärykalvot voivat saada pieniä (joskus suurempiakin) vaurioita.
Kilpailusta meille jäi positiivisia muistoja ja menemmekin taatusti uudestaankin isompiin kisoihin. Seuraavana suunnitelmana olisivat Espoossa järjestettävät Sm-kilpailut. Sitä alettiin jo kovasti suunnitella paluu matkalla takaisin Ouluun.
Terveisin STO:n zoomarit Aino, Inka ja Stella